PATIKOINTI VESUVIUKSELLE JA TUHKASTA NOUSSUT POMPEJI

Vuoden 2019 kuva-arkistoista löytyy paljon hienoja kuvia, jotka muistuttavat minua menneistä matkoista. Tämän postauksen kuvat vievät meidät Vesuviukselle sekä Pompejiin, jonne tein päiväretken Sorrentosta. Ostin retken kuljetuksineen ja suomenkielisine opastuksineen matkanjärjestäjältäni Aurinkomatkoilta.

Varhain aamulla nousin retkibussiin hotellini edustalta. Bussi keräsi kyytiin vielä muutamat retkeläiset ja sitten alkoi matka kohti Vesuviusta. Vesuviuksen tarina lienee monelle tuttu. Vesuvius on 1281 metriä korkea tulivuori parinkymmenen kilometrin päässä Napolista. Se tunnetaan purkauksesta, joka tapahtui vuonna 79 jaa. Purkaus oli valtava. Se hautasi alleen läheiset kylät Pompejin ja Herculaneumin ja purkauksen seurauksena kuoli tuhansia ihmisiä. Viimeisin purkaus tapahtui vuonna 1944.

Vaikka tulivuoret voivat pitää tuhansia vuosia purkausten välillä, on Vesuvius, kuten muutkin tulivuoret jatkuvan tarkkailun kohteina. Vesuviuksen vaikutusalueella asuu miljoonia ihmisiä ja alue on maailman tiheimmin asuttu tulivuoren lähistöllä sijaitseva alue. Viranomaisilla on olemassa evakuointisuunnitelma mahdollisen uuden purkauksen varalle. Yllättäen tulivuoret harvoin purkautuvat, vaan merkkejä on luettavissa hyvissä ajoin ennen purkausta.

Vesuviuksen vaikutusalueella sijaitsee mm. miljoonakaupunki Napoli.

Vesuviukselle johtaa kapea, mutkainen tie, jota pitkin matkanjärjestäjien retkibussit pääsevät sisäänkäynnin ja pienen patikkareitin alkuun saakka. Ainakin tuolloin vuonna 2019 alueelle omatoimisesti tulevat saivat varautua pitkään kävelymatkaan ennen sisäänpääsyä, sillä omilla autoilla tulevat joutuivat jättämään autonsa kaukaiselle parkkipaikalle. Sitä en uskaltanut edes arvailla miten pitkän matkan sai kävellen taittaa mikäli saapui tänne jollakin julkisella liikennevälineellä. Parkkipaikalta ilmeisesti oli jonkinlaista taksikyytiä mahdollista saada sisäänpääsylle.

Tuolla mutkaisella tieosuudella kohti Vesuviuksen sisäänpääsyä, ei ollut oikeastaan yhtään mitään asutusta tai palveluja, josta voisi ostaa esimerkiksi virvokkeita. Maasto tieosuuden ympärillä oli pääasiassa palanutta risukkoa, puita ja pensaita, sillä vuonna 2018 alueella oli riehunut metsäpalo.

Saavuttuamme Vesuviuksen sisäänkäynnille, lähdimme valloittamaan tulivuorta kävellen. Patikointi ylös Vesuviuksen rinnettä pitkin oli retkipäivän kohokohta. Vaikka olin järjestetyllä retkellä, jokainen sai patikoida omassa tahdissaan ja ellei halunnut lähteä kiipeämään ylös, oli patikkapolun alkupäässä ravintola ja pieni matkamuistomyymälä, jonne sai jäädä ihailemaan vuorta alhaalta käsin. Myös kävelyreitin varrelta löytyi matkamuistomyymälä, jossa myytiin virvokkeita ja jossa oli mahdollisuus istahtaa alas ihailemaan maisemia, mikäli halusi patikoida vain pienen osuuden.

Kävelyreittiä pitkin pääsi 1167 metriin. Reitti oli verrattain lyhyt, mutta koko ajan tietenkin ylämäkeä ja 30 asteen helteessä sen tarpominen sai hikikarpalot valumaan otsalta. Mitä ylemmäs noustiin, vilvoitti tuuli mukavasti oloa. Ja ne maisemat siellä ylhäällä! Kyllä niiden vuoksi muutama hikipisara kannatti vuodattaa!

Vesuviukselle johtaa kapea, mutkainen tie.

Kävelyreitiltä Vesuviukselle aukesi upeita maisemia.

Tämän ylemmäs ei Vesuviuksen kävelyreittiä pitkin päässyt.

Onnellinen Vesuviuksen valloittaja.

Vesuviuksella vietetyn aamupäivän jälkeen oli luonnollista jatkaa matkaa Pompejiin, kaupunkiin joka hautautui tuhkaan ja kivisateeseen Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Pompejissa on suoritettu laajoja arkeologisia tutkimuksia 1700 -luvun puolivälistä alkaen. Yhä edelleenkin kaivaukset ja tutkimukset ovat kesken ja alueelta tehdään uusia löytöjä. Pompeji on alueen tunnetuin tuhkan alta löydetyistä kaupungeista. Se on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1997.

Pompejin vuosituhansia vanhoilla kaduilla kävellessä ei voi olla ajattelematta sen vaikuttavaa historiaa. Tämä kaikki mikä ympärillä näkyy, oli unohduksissa, hautautuneena maan alle 1700 vuotta. Tutkijat ja arkeologit ovat herättäneet kaupungin uuteen eloon ja me turistit voimme saapua tänne sankoin joukoin ihastelemaan tätä ajan patinoimaa, vuosituhansia vanhaa kaupunkia, jonka asukkaat kokivat aikanaan hirvittävän kohtalon. Tuosta ajasta on edelleen nähtävillä silloisen elämisen jälkiä. Hevosrattaiden pyörät ovat painaneet jälkensä joihinkin kadunpätkiin. Katukivetyksissä on joissakin kohdin hevosen ohjasten mentäviä reikiä, joihin on voinut hevosen sitoa kiinni. Alueen amfiteatteri on todistanut julmia gladiaattoritaisteluita, ilotaloissa on ollut oma elämänmenonsa ja kylpylöissä on käyty virkistäytymässä ajan hengessä.

Vierailemme sisällä rakennuksissa joista joku on ollut hyvin vauraan perheen koti, toinen taas köyhemmän kansan asumus. Kaikilla heillä kuitenkin oli sama kohtalo tulotasosta riippumatta. He hautautuivat tuhkaan ja jäivät unohduksiin. Heitä kuvaamaan on tehty ihmispatsaita, jotka kuvaavat alueen uhreja hyvin yksityiskohtaisesti niissä asennoissa, joihin he ovat jääneet tuhkan ja kivisateen alle makaamaan. Patsaat on saatu aikaan valamalla kipsimassa sinne mistä ihmisten ja eläinten jäännöksiä on löytynyt.

Pompeji ulkopuolelta kuvattuna.

Kipsimassasta valettu ihminen, joka kuvaa alueen tuhkaan ja kivisateeseen hautautuneita ihmisiä.

Siinä he ovat eläneet rinnakkain vuosituhannesta toiseen, Pompeji ja Vesuvius.

Pompejiin retkeä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon, että alue on iso ja siellä ei kesken kierroksen ole juurikaan mahdollista ostaa juomista. Näin oli ainakin vuonna 2019. Elettiin heinäkuun loppua ja retki Pompejiin ajoittui iltapäivän helteisimpiin tunteihin. Eli hellepäivinä mielummin liikaa kuin liian vähän juomista mukaan.

Valtavasta helteestä huolimatta päivä oli erittäin onnistunut ja mieleenpainuva. Mukava valmisretki, jossa kaikki toimi moitteettomasti.