Napoli, tuo yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista on sekä kaoottinen, rähjäinen ja kiehtova. Minä vietin päivän Napolissa vuonna 2019, kun lomailin Sorrentossa, Amalfin rannikon kupeessa. Lähdin seikkailemaan Napoliin loman toiseksi viimeisenä päivänä ja minua painoi jo pienoinen matkaväsymys, olinhan paahtanut ympäri Amalfin rannikkoa pää kolmantena jalkana lähes viikon. Mutta en minä malttanut olla paikoillani. Täällä oli niin paljon nähtävää.
Saavuin Napoliin lautalla Sorrentosta. Lauttamatka kesti vajaan tunnin. Astuin lautasta Napolin satamassa ja silmäilin ympärilleni. Miljoonakaupungin tuntua oli aistittavissa heti satamassa. Minä en tiennyt yhtään mihin päin lähteä. Lähdin siis summanmutikassa kävelemään pois satamasta, johonkin vain. Sillä tavalla minulla on tapana ottaa paikat haltuun. Kävellen, silmäillen, ihmetellen.
Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut ehkä silmäillä karttaa heti satamassa ja lähteä määrätietoisesti kulkemaan kohti Via dei Tribunalia, Napolin historiallisen keskustan pääkatua. Koska sinne minä halusin päätyä.
Napolin sokkeloisille kaduille on helppo eksyä. Elettiin heinäkuun loppua ja elohopeat lämpömittarissa kipusivat 30 asteen paremmalle puolelle. Tuulenvirekään ei tuntunut osuvan noille suurkaupungin kujille, joilla minä taitoin matkaa kävellen, hikikarpaloiden valuessa otsaa pitkin yhtenäisenä purona. Kaivoin esiin kännykän ja silmäilin hetken googlemapsia. Totesin olevani noin kolmen kilometrin päässä pääkadulta, jonka olin ottanut määränpääksi. Ei muuta kuin tossua toisen eteen.
Jälkikäteen olen muistellut tätä päivää huvittuneena. Puuskutin pitkin katuja reppu selässä ja kamera kaulassani, että varmasti kaikki paikalliset tunnistivat minut eksyneeksi turistiksi. Jossain laitakaupungin kulmilla kävelin ohi autokorjaamon, jonka oviaukossa seisoskeli miehiä, jotka loivat minuun hiukan hämmästyneitä katseita. Ehkä turistit eivät juurikaan käytä heidän korjaamonsa ohi kulkevaa tietä. Ainakaan kävellen. Vähän ennekuin vihdoin saavutin määränpääni, tupsahdin jostain paikallisten asuttamalta kadunpätkältä keskelle pientä vihannestoria, jossa sattui olemaan vain muutama ihminen. Kojujen myyjät silmäilivät minua arvioivasti. Määrätietoisesti jatkoin matkaa ja viimeinkin totesin lähestyväni Napolin historiallista keskustaa.
Napolin historiallisen keskustan muodostavat pienet kapeat kujat ja aukiot, jotka ovat tupaten täynnä ihmisiä. Katuja reunustavat pienet putiikit, joissa tuntuu olevan myynnissä kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Yksi katu on täynnä jouluseimiä ja muuta jouluun liittyvää härpäkettä. Mopot, skootterit ja autot suihkivat sinne tänne ihmisten joukossa.
Napolin nähtävyyksiä ovat kirkot, museot, taidegalleriat. Mitä kukin haluaa matkallaan nähdä. Kaikista suurin nähtävyys on Napoli itsessään. Sen rosoiset kadut, ihmispaljous, sekava, välillä jopa kaoottinen elämänmeno. Maailmankuulua on myös napolilainen pizza, ja jotkut sanovat, että Napolista ei voi lähteä ellei ole syönyt siellä pizzaa. Olen nähnyt kuvia ja videoita, kun ihmiset jonottavat ehkä tuntikausia omaa pizzapalaansa kaikkein suosituimpien napolilaisten pizzerioiden edustalla.
Vielä päivän lopuksi päädyin Via Toledolle, yhdelle Napolin tärkeimmistä ostoskaduista. Kadulla on reilun kilometrin matkalla merkkiliikkeitä toisensa perään. Muutamassa niistä kävin tekemässä pienet tuliaisostokset ja muutamaan menin vain vilvoittelemaan. Kaupoissa oli nimittäin huomattavasti viileämpää kuin ulkona.
Vaikka päiväni Napolissa oli hiukan kaoottinen, kuten jutun otsikkokin kertoo, olin silti oikein tyytyväinen, että lähdin valloittamaan Napolia. Aikaahan oli loppujen lopuksi melko vähän näin ison kaupungin tutkimiseen. Ehkä seuraavalla kerralla viivyn yön yli ja menen syömään sitä maailmankuulua pizzaakin. Nyt en kertakaikkiaan ollut edes niin nälkäinen, että olisin pystynyt siellä helteessä syömään. Varmasti myös aavistuksen viileämpi ajankohta sopisi paremmin tämän suurkaupungin haltuunottoon.
Minä ja Napoli – ei rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta ehkä seuraavalla kerralla jo edes orastavaa ystävyyttä.
Oletko sinä käynyt Napolissa ja millaisia tuntemuksia se sinussa herätti?
Virpin Maailma 
En ole käynyt Napolissa, mutta Roomassa toden totta olen tykästynyt napolilaiseen pizzaan. Pelkästään se olisi itselleni riittävä syy lähteä käymään Napolissa. Lisäksi Napolissa kiinnostaisi lähialueen nähtävyydet, kuten Herculaneum ja Pompeji sekä Vesuvius.
TykkääTykkää
Napolilainen pizza taitaa olla kyllä maailmankuulua! Pompejissa ja Vesuviuksella kävin tuolla samaisella reissulla. Ne ovat kyllä molemmat näkemisen arvoisia, kannattaa mennä. Herculaneum jäi minulla seuraavaan kertaan. 🙂
Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää