BELLA CAPRI – HIENOSTUNUTTA TUNNELMAA JA UPEITA MAISEMIA

Kesällä 2019 vietin viikon Italiassa, Amalfin rannikon tuntumassa. Tukikohtani oli Sorrenton kaupunki. Sorrento oli oiva ”kotikaupunki”, koska sieltä oli varsin helppo tehdä retkiä minne päin Amalfin rannikkoa tahansa. Viikon ajan ahmin Amalfin rannikon nähtävyyksiä ja tunnelmaa niin, että kun lomani oli lopussa, olin kävellyt sellaiset 100km ylös alas portaita, pieniä kujia ja kävelykatuja. Oman lisänsä tähän vaeltamiseen antoi heinäkuun helle. Yksi retkipäivistäni vei kuvankauniille Caprin saarelle.

Kuvankaunis Capri kesällä 2019.

Olin ostanut valmiin retken matkanjärjestäjältä (Aurinkomatkat). Sorrentosta retkelle lähdettiin Marina Piccolon satamasta. Satamasta matka jatkui lautalla kohti hurmaavaa Caprin saarta. Tuona aamuna merenkäynti oli kova, vaikka päivä oli kaunis ja lämmin. Pieni lautta, jolla matkasimme Caprille, oli hädintuskin irronnut satamasta, kun ensimmäiset matkustajat pyysivät oksennuspusseja. Kohta joka toisella matkustajalla oli pussi kädessään. Katselin lautan ikkunasta miten aallot löivät korkeina, mutta itselleni ei tullut pahoinvointia.

Retki oli englanninkielinen ja oppaana meillä oli italialainen herrasmies Tonino. Hän oli pieni, hiukan pyylevä mies sateenvarjonsa kanssa. Tonino kertoi meille päivän ohjelmasta, näytti mistä lautta lähtee takaisin Sorrentoon ja milloin pitäisi viimeistään olla paikalla ehtiäkseen lauttaan. Kun Tonino oli kertonut kaiken oleellisen päivän kulusta, hän viittoili sateenvarjollaan meitä siirtymään pikkubussiin, jolla hurautimme ylös Anacapriin.

Caprin satama.

Capri on pieni saari, pinta-alaltaan vain noin 10,4 km². Käytännössä Capri muodostuu kahdesta kaupungista, jotka ovat pääkaupunki Capri ja sen yläpuolella oleva Anacapri. Me aloitimme saareen tutustumisen Anacaprista. Nousimme Caprin kaupungista bussilla ylös Anacapriin ja jo tämän lyhyen matkan aikana saimme nähdä bussin ikkunasta pieniä paloja mitä kauniimpia maisemia. Odotukseni tätä päivää kohtaan olivat korkealla. Nyt pääsisin itse näkemään niitä huikeita maisemia, joita tähän asti olin nähnyt vain kuvissa.

Anacaprissa meillä oli valinnanvapaus viettää aikaa miten kukin halusi. Vaihtoehtona oli lähteä valloittamaan saaren korkeinta kohtaa, 589 metriä korkeaa Monte Solaroa, jonne pääsi kävellen tai tuolihissillä. Tämä vaihtoehto kuulosti älyttömän houkuttelevalta ja maisemat sieltä ylhäältä olisivat varmasti vertaansa vailla. Jotenkin minua kuitenkin houkutti sellainen yksinäinen samoilu tutustuen saareen kävellen omassa tahdissa.

Niin minä aloitin samoilun pitkin Anacaprin katuja. Minut yllätti se miten hiljaista ja rauhallista tämän pienen kylän kaduilla oli. Toki oli maanantai ja vasta aamupäivä, mutta elettiin silti heinäkuun sesonkia ja olimme sentään Caprilla, yhdessä ehkä maailman suosituimmista matkakohteista.

San Michele Arcangelon kirkko

Anacaprin keskusta oli pieni eikä siellä oikeastaan ollut mitään ihmeellistä nähtävää. Sen sijaan kannattaa suunnata kulkunsa pienille kujille, jotka haarautuvat keskustasta sivummalle. Yksi Anacaprin suosituimmista nähtävyyksistä on Villa San Michelen huvila, jonka ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Axel Munthe rakennutti Caprille 1800-1900 -lukujen taitteessa. Näissä huikeissa maisemissa Axel Munthe kirjoitti teoksensa ”San Michelen tarina”, jota on käännetty lähes 50 kielelle. Huvilaan olisi ollut mahdollisuus mennä meidän oppaamme kanssa, mutta koska olin päättänyt harhailla Anacaprin pikkukujia omaan tahtiini, niin en tälle oppaan kanssa tehdylle kierrokselle ehtinyt mukaan. Ehkä aivan hyvä, sillä nautin siitä, että saan katsella paikkoja omassa rauhassa. Huvilan läheisyydessä kulki polku, jonka varrelta löysin kuvauksellisia maisemia.

Villa San Michele

Anacapriin tutustumiseen oli varattu aamupäivä aikaa ja puolenpäivän aikoihin retkiseurueemme oli määrä siirtyä Anacaprin alapuolella olevaan Caprin kaupunkiin. Capri oli huomattavasti Anacapria vilkkaampi paikka. Oppaamme Toninon johdolla kävelimme läpi Caprin eläväisen keskustan. Toninosta ei ihmispaljoudessa näkynyt kuin ilmassa heiluva sateenvarjo sen merkkinä mihin suuntaan oltiin menossa. Saavuimme Augustuksen puutarhan portille, jossa Tonino kertasi meille päivän ohjelman. Ne, jotka halusivat lähteä Grotta Azzurraan eli siniselle laguunille veneajelulle, olisivat tunnin kuluttua satamassa, josta retki alkaa. Muilla oli vapaata oleskelua saarella siihen saakka kunnes lauttamme lähtisi takaisin Sorrentoon.

Grotta Azzurran retki kuulosti kovin houkuttelevalta. Grotta Azzurra on luonnon muovaama luola, joka sijaitsee meren pinnan tasolla ja luolan suuaukko on reilu metri merenpinnasta. Olin varma siitä, että Grotta Azzurra olisi upea kokemus, mutta jos lähden sinne, en ehdi nähdä Caprin kaupunkia juuri ollenkaan. Pähkäilin mielessäni mitä tekisin ja päätin lopulta, että jatkan yksinäistä kävelyretkeäni saarella ja jos tunnin kuluttua olisin jossakin sataman liepeillä niin sitten lähtisin Grotta Azzurraan.

Päätin käydä kiertämässä Augustuksen puutarhan, jonka portilla siis jo valmiiksi seisoin, kun oppaamme oli johdattanut ryhmämme siihen ja siitä sai kukin hajaantua mihin suuntaan halusi. Puutarhaan oli euron pääsymaksu, joka kannattaa kyllä maksaa, sillä puutarhasta oli hulppeat näköalat mm. Grotta Azzurralle.

Jostain sataman liepeiltä lähtee polku Via Krupp, joka olisi taatusti upea maisemareitti kävellä Caprin yläkyliin, sillä Via Krupp kulkee kallion seinämää myötäillen. Sen rakennutti 1900 -luvun alussa saksalainen teollisuusyrittäjä Friedrich Alfred Krupp. Ensimmäisen kerran Krupp oli käynyt Caprilla lääkärin määräyksestä muutamia vuosia aikaisemmin ja ihastunut tähän lumottuun saareen. Hän halusi, että satamasta johtaa tie suoraan hänen huvilalleen ja niin hän rakennutti tien, joka sai nimen rakennuttajansa mukaan. Via Krupp on ollut jossain vaiheessa suljettuna turvallisuussyistä (kalliolta tippuvat kivet), mutta on ilmeisesti avattu uudelleen vuonna 2009.

Maisemia Augustuksen puutarhasta.

Augustuksen puutarhasta oli upea näkymä Grotta Azzurralle, siniselle laguunille.

Kuva alhaalla mutkittelevasta Via Krupp maisemareitistä.

Ihasteltuani aikani näitä henkeäsalpaavia maisemia jatkoin patikointiani pitkin pieniä, sokkeloisia kujia, jotka nousivat ylös rinteille. Niiden varsilla oli hotelleja, ravintoloita, pieniä putiikkeja ja paikallisasutusta. Kujilla minua vastaan tuli muita turisteja ja hotellien henkilökuntaa, jotka ajelivat pienillä golfauton näköisillä menopeleillä vetäen auton perässä peräkärryä, joka oli tupaten täynnä matkalaukkuja. Pitkiä pätkiä sain kuljeskella myös ihan omassa rauhassani ilman että kukaan tuli vastaan. Vain nämä uskomattoman upeat maisemat ympärilläni. Jossain vaiheessa ymmärsin, että olisin pahasti myöhässä Grotta Azzurran retkeltä, mutta ei se mitään. Ei näin upeaa paikkaa pysty millään näkemään yhden päiväretken aikana.

Capri oli todella upea kokemus. On varmasti sanomattakin selvää, että haluan saarelle vielä joskus uudelleen. Viikoksi Capri olisi minulle ehkä liian pieni ja rauhallinen paikka, mutta pari yötä olisi hyvä. Ja jos tulisin uudelleen vain päiväretkelle, tulisin ehdottomasti omatoimisesti lautalla, sillä silloin ehtisi paljon enemmän. Ryhmän aikataulussa kulkemiseen kuluu aina paljon myös turhaa aikaa, sillä pakostakin aikaa kuluu jonkinverran odotteluun, päivän ohjelman selvittämiseen jne. Toki tämä valmisretki, jolla olin oli aivan todella hyvä. Opas oli herttainen herrasmies, joka piti huolen porukasta ja muutenkin päivä sujui hyvin.